Anteeks kamalasti kaikille ketkä tätä lukee, jos kukaan nyt lukee, nyt tulee sellaista syvällistä angstipaskaa jota toivon että en itte joudu koskaan lukemaan uudestaan. Mulla on nyt tosi tosi paha olo/mieli ja itken ja pureskelen huulia toivoen vaan että mulla olis tässä joku jonka syliin käpertyä ja nukahtaa tietäen että se olis siinä vielä aamulla ja herättäis mut halaillen ja suukotellen. Joku joka kulkisi munkanssa käsikädessä ja veis mut syömään illalla johonkin kivaan ravintolaan. Joku jota vasten vois aina nukahtaa, ja johon vois turvautua sillon kun sattuu hirveästi, joku joka sanois mua nätiksi verkkareissa ilman meikkiä, joku joka sanois mua hauskaksi vaikka vitsit menee väärin, joku jolle olen täydellinen tälläisenä, ja joka antaisi mulle sen tunteen että olen kotona, ettei mun tarvitse enää kiertää yhtään maata löytääkseni onnellista elämää ja omaa rakasta.
Olenko mä oikeasti näin säälittävä kun jouduin todellakin pidättelemään itkua kun aloin tarkemmin ajatella sitä että mä olen oikeasti näin lihava, ja no aika tavallisen näköinen, luonteeltani erilainen, sisältä kaunis ja hauras kuin pala tuhkaa, mutta ulkoa ruma ja epämiellyttävän näköinen. Sitä että ehkä mä en koskaan saa synnyttää lasta, nähdä oman lapseni pientä kosteaa vartaloa kun kätilö sitä hymyillen esittää, saa sanoa tahdon, mitä jos mä jäänkin yksin, koko elämäkseni?
Ainut asia mitä mä tässä maailmassa pelkään on yksinäisyys, syrjintä, rakastamatta jättäminen.
Kuitenkin musta tuntuu että juuri mulle voi aivan hyvin käydä niin. Nyt mä en pura enempää vaan jään tänne itkemään, suljen koneen ja käyn hakemassa rakkaan pehmokoirani, luultavasti itkien koko tulevan yön. Onnea kaikille joilla on joku jota kutsua puolisokseen ♥
-riina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita tähän mielipiteesi postauksestani tälläkertaa, kerrothan rehellisellä mielellä mielipiteesi. Kiitos.